Nyt se on sitten lopullisesti iskenyt. Muutosvimma. Pelkistetty koti-vimma. Vieläkin minimalistisempi-vimma. Vain valkoista-vimma ja mitä näitä nyt on. Päässä surisee ja tavarat lentävät kaakkoon. En tiedä, onko tässä kyseessä messujen jälkeinen depressio, joka nostaa päätään ja kehoittaa muuttamaan sisustusta vähemmän messuilla nähdyksi. Monet sanovat siinä olevan järkeä, ihmisten mielipiteet jäävät vaikuttamaan takaraivoon ja joka nurkassa näkee ainoastaan muiden ajatuksia. En tiedä, ehkä siinä voi tavallaan olla jotain tottakin, mutta enemmän kaipaan rauhaa.
Erilaiset väriterapiat kertovat usein, että väsyneenä ihminen kaipaa ympärilleen stimulaatioita ja värit, jos jotkut saavat aikaan energiapiikkejä. Messusisustuksessa päädyimme luomaan valkoisen sisustuksen väriaksenteilla. Yhtä hyvin olisimme voineet sisustaa kotimme skandinaviseen tyyliin, onhan sekin ollut meille aina rakas vaihtoehto. Messuilla nähdään kuitenkin niin paljon juuri tätä viimeisimpää, että halusimme tehdä asiat hieman toisin. Olemme molemmat humoristisia minimalisteja, joten niitäkin elementtejä halusimme tuoda esiin. Kun tähän vielä lisätään kierrättäminen, konsepti oli valmis. Mutta...
Erilaiset väriterapiat kertovat usein, että väsyneenä ihminen kaipaa ympärilleen stimulaatioita ja värit, jos jotkut saavat aikaan energiapiikkejä. Messusisustuksessa päädyimme luomaan valkoisen sisustuksen väriaksenteilla. Yhtä hyvin olisimme voineet sisustaa kotimme skandinaviseen tyyliin, onhan sekin ollut meille aina rakas vaihtoehto. Messuilla nähdään kuitenkin niin paljon juuri tätä viimeisimpää, että halusimme tehdä asiat hieman toisin. Olemme molemmat humoristisia minimalisteja, joten niitäkin elementtejä halusimme tuoda esiin. Kun tähän vielä lisätään kierrättäminen, konsepti oli valmis. Mutta...
Nyt haluaisimme karsia sisustusta vieläkin minimalistisempaan suuntaan. Siihen meidän omaan. Lisätä sitä skandia ja poistella hieman värejä. Rauhoittaa ja yksinkertaistaa. Olen alkanut kaipaamaan puuta. Sitä, jota oli ensimmäisessä omassa kodissa. Vaaleaa puuta, rouheaa mustaa, betonia ja kaktuksia. Lapsuuden kotinikin oli hyvin graafinen ja väritykseltään mustavalkoinen. Näytänkin tuntevan suurta kaipausta (kuten jo aiemmin olen maininnut) sitä kohtaan.
Ihailen kovin esimerkiksi Valkoisen Harmajan Suvia, jolla on aina ollut samantyyppinen, hyvin selkeä ja kaunis sisustusmaku. Sitä on päivitetty ja hissukseen kasattu, tyylillä. Meillä hiissataan asioita ees sun taas ja ylös ja alas. Kokeilen ja testaan. Jokainen koti on ollut hyvin erilainen. Tosin sohvat, sängyt, tuolit ja muut isommat kilut ja kalut säilyvät, mutta muuten vaihtelen näkymiä tasaiseen tahtiin. Niin nytkin. Kun jostain täytyy aloittaa, teen sen tällä erää keittiöstä. Nauratti muuten huomata, että sama projekti näyttää olevan käynnissä myös Irinan White and Fresh-blogissa. Yllä siis kuvia messuaikaisesta keittiöstämme ja alla kuvia sen riisutusta versiosta.
Olen nyt maistellut uutta näkymää lähes viikon. Taulut ovat poissa, kasvit ovat poissa ja tasolle jäi ainoastaan pieni havunoksa. Koska laskutilaa ei ole valtavasti (saarekkeet saa siihen hätään kyllä nopeasti ja vaivattomasti, mutta aina ei jaksa), olen nauttinut kokkailusta ja tyhjästä työskentelytilasta, enkä ainakaan vielä ole juuri kaipaillut tilaan mitään muuta.
Mutta entäpä sinä? Mitä ehdottaisit keittiöön laitettavan? Seinälle jotain? Tasoille elämää? Mausteita? Vai jätetäänkö tällaiseksi? Mielenkiinnolla odotan mielipiteitä ja kommentteja. Niin, että sana on vapaa!
Mukavaa keskeistä viikkoa teille kaikille toivottelee Heidi
Mukavaa keskeistä viikkoa teille kaikille toivottelee Heidi
RSS Feed
