Tuotteiden elinkaari näyttää olevan tänä päivänä varsin lyhyt ja moni valmistaja pyrkii tietoisesti valmistamaan tuotteensa niin, että kuluttaja on pakotettu ostamaan uuden tuotteen suunnitellun ajan kuluessa. Suunniteltu vanheneminen (eng. planned obsolescence) on termi, jota kuvaa hyvin esimerkiksi tulostimien ennalta määritelty tulostuskapasiteetti. Kun laite tulee suunnitellusti elinikänsä päähän, sillä ei voi enää tulostaa, eikä laitetta pysty (ainakaan helposti) myöskään korjaamaan. Lisäksi korjaus tulee usein jopa kalliimmaksi kuin uuden laitteen hankkiminen. Toinen hyvä esimerkki on vaikkapa kännykät, joiden akkua ei pystytä vaihtamaan, vaan tehon heikentyessä olemme pakotettuja ostamaan uuden laitteen. Hehkulamppuhuijaus on vanha teoria, jossa on pystytty osoittamaan, että on mahdollista valmistaa hehkulamppu, joka kestää huomattavasti kauemmin kuin nykyiset lamput kestävät. Ja vaikka nykyään useimmille lampuille (halogeeni/LED) myönnetään vuosien takuu, vain harvoissa tapauksissa ne kestävät suunnitellusti.
Markkinavoimat jylläävät ja uusia tuotteita pitää saada markkinoille, jotta voisimme kuluttaa yhä enemmän ja enemmän. Toki ymmärettävää on se, että markkinat tulee pitää elinvoimaisena, mutta kulutamme jatkuvasti yli varojemme ja altistamme maapallon järkyttävän jätemäärän alle. Kierrättäminen on hyvästä, mutta sekään ei pitkässä juoksussa pelasta maailmaa. Kuluttamista ja uuden ostamista tulisi hillitä ja suunnitella sellaisia tuotteita, jotka kestävät matkassamme elinikämme ja parhaassa tapauksessa isältä pojalle.